Tulkaa yksinäisyyteen, autioon paikkaan ... ja levähtäkää vähän

Vilho Savolainen


Länsimainenyhteiskunta kärsii hivuttavasta ja tukehduttavasta sairaudesta, jota useinkaan ei osata tai tahdota myöntää niin tuhoavaksi voimaksi. Moni on jopa uskotellut itselleen, että kiirehtimällä voi hankkia lisää aikaa itselleen. Ostosten tekemistä mobiilisovelluksella markkinoidaan sen nopeudella. Pikaruokaravintoloiden ja hampurilaisketjujen menestys perustuu pitkälti niiden nopeaan toimitusvauhtiin.

Olemme huomaamattamme ajautuneet kamppailemaan ajankäytön kanssa yrittäessämme saavuttaa parempia tuloksia tai tavoitella yhä enemmän asioita yhä lyhyemmässä ajassa. Harvoin edes tiedostamme, että juuri hätäily ja hötkyily vie meiltä sisäisen levon ja tukehduttaa meidät elämän huoliin, rikkauden tavoitteluun tai nautintoihin.

Jeesus tunsi ongelman jo omana aikanaan ja taisteli sitä vastaan vetäytymällä säännöllisesti hälyn ja kiireen keskeltä yksinäisyyteen. Hän opetti seuraajiaan toimimaan samoin. Kun opetuslapset palasivat Jeesuksen luo ja kertoivat Hänelle kaiken, mitä olivat tehneet ja opettaneet, Jeesus kehotti heitä lähtemään mukaansa yksinäisyyteen, autioon paikkaan levähtämään vähän (Mark. 6:31). Ihmisiä tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä.

Jos tahdomme kokea Jumalan läsnäolon ja sisäisen rauhan elämässämme, myös meidän tulee eliminoida kiire pois elämästämme. Monien ”aikavarkaiden” hääriessä ympärillämme (ja joskus täyttäessä mielemmekin) on tärkeää toimia Jeesuksen lailla ja vetäytyä kiireen keskeltä yksinäisyyteen ja rukoukseen. Jeesuksellakin oli paljon tekemistä, mutta Hän ei koskaan ollut kiireinen. Hän vetäytyi säännöllisesti yksinäisyyteen Isän läsnäoloon ja yhteyteen.

Vastuu omasta ajankäytöstä

On tärkeää tiedostaa oma vastuu ajankäytön suhteen: liian usein syytämme ”kiirettä” keskeneräisistä töistä tai kun muuten emme ole halukkaita osallistumaan johonkin. On helpompi sanoa: ”Minulla ei ole aikaa”, kuin tunnustaa, että pitää tärkeämpänä tehdä jotakin muuta sillä hetkellä.

Jumala antoi kaikille ihmisille kaksi asiaa: yhtä paljon aikaa vuorokaudessa ja ymmärryksen käyttää sitä; silti me usein syytämme vain ensimmäistä. Ajan vähyyden harmittelun sijaan voimme pyytää Jumalalta viisautta ja ymmärrystä käyttää meille uskottu aika oikein.

Jos sairastumme kiireeseen, meistä voi tulla helposti pinnallisia ja kyvyttömiä rakastaa. Rakkaus vaatii aikaa, jota kiireisillä ihmisillä ei juurikaan ole. Kiire pyrkii tappamaan rakkauden ja estämään meitä välittämästä Jumalan rakkautta lähimmäisillemme. Ja juuri siihen kaikkein tärkeimpään – rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä – meidät on kutsuttukin. Mihin Jumala on meidät tarkoittanut, siihen Hän on varannut riittävästi aikaa, ihan jokaiselle.

Siunattua, kiireetöntä syyskautta sinulle!