Marraskuun mietteitä

Seppo Kortelainen

Asfaltti on märkää ja kiiltävää. Se tuntuu imevän kaiken valon, mikä siihen osuu. Kellastuneita puun lehtiä makaa asfaltilla ja pyörätien pientareilla. Joudun pinnistelemään nähdäkseni riittävän tarkasti. Yhtäkkiä valoitta vastaan tuleva toinen pyöräilijä suhahtaa ohi. Huh – ei törmätty! Jumalan varjelus oli mukana.

Marraskuun illat ovat pitkiä ja pimeitä. Pimeys valtaa alaa luonnossa. Monesti myös mielialamme laskee valon määrän vähentyessä. Tuntuu, ettei jaksaisi taas uutta viikkoa. Työkaverit tai omat läheisetkään eivät ehkä arvosta. Itsetunto on matala.

Kristityn itsetunto ei kuitenkaan perustu omiin suorituksiin kotona, seurakunnassa, työelämässä tai ylipäätään missään. Se perustuu siihen, että Jumala on luonut meidät ja vielä lunastanut meidät lankeemuksen tilasta kalliisti omalla kärsimyksellään ja verellään. Vaikka pimeys lisääntyisi kuinka paljon ympärillämme, me olemme aina yhtä arvokkaita tämän suunnattoman kalliin lahjan vuoksi. On vaikea olla hymyilemättä, kun tämän asian ymmärtää. Kaikki on tehty valmiiksi. Jeesus on valmistanut meille sijan taivaassa. Valo on voittanut pimeyden kaksi vuosituhatta sitten ristillä.

Pienikin määrä valoa karkottaa aina pimeyden, eikä pimeys voi saada sitä valtaansa. Vastaan tullut pyöräilijä näki ajovaloni ja osasi välttää törmäyksen. Samalla tavalla Jumalan valo loistaa meistä kristityistä ja valaisee tien edessämme. Herran läsnäolo sydämessämme alkaa väistämättä synnyttää hyviä, Hänen mielensä mukaisia tekoja. Mielialamme kohenee, itsetuntomme paranee. Kaikki tämä näkyy ulospäin Jumalan valona.

Aina haavereita ei voi kuitenkaan välttää. Jumala sallii joskus suuriakin kärsimyksiä elämässämme. Hän ei ole luvannut meille ongelmatonta tai helppoa elämää. Vastoinkäymisten avulla Hän myös kasvattaa.

Hepr. 8:6: ”jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa…”

Mutta marraskuusta huolimatta muistakaa:
Olemme kallisarvoisia ja kalliisti ostettuja. Iloitkaa, vielä kerran iloitkaa! Ja kiittäkää ja ylistäkää Herraa!!