Hyvää pääsiäistä!

Pääsiäinen, tuo odotettu juhla, on monen suomalaisen mielessä kevään alkamisen juhla. Silloin huomio kiinnittyy pitkään vapaaseen. Neljä päivää suo jo mahdollisuuden aloittaa vaikka mökkikausi. Lehdet ovat täynnä pääsiäisruokaohjeita ja askarteluja. Pitäähän olla pajunkissoja, pääsiäistipuja ja raiheinää koristeena. Kaupatkin taitavat olla nykyään auki pääisäisenä. Lapsuudessani pääsiäiseen liittyi esim. sellainen perinne, että pitkäperjantaina piti olla kotona ja viettää se päivä hiljaisesti. On hyvä, että kristikunnan tärkeimpänä juhlana myös pitkäperjantai ja toinen pääsiäispäivä ovat kansallisia vapaapäiviä.

Juutalaisuudessa pääsiäistä tarkoittava sana pasha tarkoitti ”kulkea ohi, päästää”. Sana viittaa Egyptistä vapautumiseen. Silloin oven pielet maalattiin karitsan verellä merkiksi. Tuhooja meni ohi, jos väki oli tuon veren merkin takana suojassa. Muualla suojaa ei ollut. Ei ole meilläkään pelastusta, ellei Jeesus olisi käynyt kuolemaan Golgatan ristille meidän puolestamme. Hänet ristiinnaulittiin. Hän oli sekä Jumalan Poika että myös ihminen. Hänellä ei ollut syntiä, minkä takia hänen olisi pitänyt kärsiä, vaan hän kärsi tuomion meidän takiamme. Eivät naulat Häntä ristillä pitäneet, vaan rakkaus kadotukseen matkalla olevaa ihmiskuntaa kohtaan. Hän teki sen, minkä Jumala oli suunnitellut. Lankeemus alkoi kerran paratiisissa, jossa ihminen teki syntiä. Jumala teki ihmiselle vaatteet nahasta. Jo tässä oli häivähdys siitä, että sovitus tulee uhriveren kautta.

Pääsiäinen on todella maailmanhistorian käännekohta, vaikka
sitä ei siksi sekulaarihistoriankirjoituksessa ymmärretäkään. Ilman tuota todellista Jeesuksen uhria ja kolmannen päivän ylösnousemusta emme olisi tässä. Uusi liitto on Hänen veressään.

Paavalin sanoja kerraten: Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?
Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä. (1 Kor. 10:16,17)

Pääsiäisen sanoma on henkilökohtainen. Usko Jeesukseen on henkilökohtainen ratkaisu, ja sen myötä koko pääsiäisen merkitys tulee eläväksi. Syntinen ihminen saa syntinsä anteeksi uskomalla Jeesukseen ja Jumala synnyttää hänet uudesti elävään toivoon.

Uusi elämä voittaa!

Jouko Keskimaa