Kolme ristiä

Seppo Kortelainen

Kolme ristiä kummulla. Tämä pääsiäiseen liittyvä kuva on keskeinen osa kristinuskon symboliikkaa. Se herättää tunteita puolesta ja vastaan.

”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” (1.Kor.1:18)

Tänäkin päivänä kristinuskon vastustajat ihmettelevät, miten kristityt pääsiäisenä juhlivat julmasti teloitettua Jeesusta ja hänen kärsimystään. Heille risti on kuoleman ja kahlitsevan vallankäytön symboli. Mutta meille, jotka uskomme, se merkitsee kaikkien aikojen suurinta voittoa, toivoa ja elämää. Risti on meille pääsylippu ikuiseen elämään ja iloon Herramme kanssa. Se merkitsee meille pääsyä kaikkein pyhimpään, Isän luo. Ilman Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa ei olisi myöskään ylösnousemusta ja elämää. Risti kertoo Jumalan rakkaudesta meitä syntisiä ihmisiä kohtaan ja toisaalta Jeesuksen esikuvallisesta kuuliaisuudesta Isän tahdolle.

Jeesuksen käsimys ja kuolema

Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rikollista, ilmeisesti kaksi kapinoitsijaa. Heidän johtajansa Barabbas vapautettiin kansan tahdon mukaisesti pääsiäisjuhlan kunniaksi. Barabbas merkitsee ”isän poikaa”, joten ”isän pojat” vaihtoivat keskenään paikkaa. Jeesus naulittiin keskimmäiselle ristille, johtajan paikalle.

Ristiinnaulitsemisessa tuomitun kädet naulattiin kiinni ristin poikkipuuhun ranteista. Jalat naulattiin joko yhteen liitettyinä päällekkäin jalkapöydänluiden välistä tai sitten kantaluista molemmin puolin ristiä. Koska käsivarret oli taivutettu hartialinjan yläpuolelle, oli hengittäminen vaikeaa. Sen helpottamiseksi tuomittu saattoi ponnistaa jaloillaan, mutta silloin kipu jalkojen haavoissa koveni. Vähitellen voimat pettivät ja hengittäminen kävi liian vaikeaksi. Kuolemaa jouduttivat myös veren- ja nestehukka sekä sydämen toiminnan heikkeneminen. Hyväkuntoinen tuomittu saattoi silti kitua ristillä päiviäkin. Kuolemaa voitiin nopeuttaa rikkomalla tuomitun sääriluut. Silloin painoa ei voinut enää kannatella jaloilla. Jeesuksen sääriluita ei kuitenkaan rikottu. Tässä on symboliikkaa; pääsiäislampaan, viattoman karitsan luita ei saanut rikkoa. Jeesus oli viaton karitsa, Jumala itse ihmisen hahmossa uhraten itsensä meidän syntiemme sovitukseksi.

Kärsittyään ristillä kuusi tuntia Jeesus antoi henkensä. Häntä ei siis varsinaisesti surmattu, vaan hän antoi henkensä vapaaehtoisesti. Meidän kaikkien ihmisten syntien kuorma painoi Jeesusta ankarasti. Fyysisen kuoleman hetkellä hän koki olevansa täysin yksin, Isänkin hylkäämänä. Jeesuksen kuollessa paksua kangasta ollut temppelin väliverho repesi ylhäältä alas asti. Näin avautui ihmiskunnalle tie Isän luo.

Joosef Arimatealainen, arvostettu neuvoston jäsen oli salaa Jeesuksen opetuslapsi. Hän pyysi Pilatukselta luvan Jeesuksen hautaamiseen. Valmisteltuaan ruumiin hän hautasi sen omistamaansa kalliohautaan. Sellaisia oli vain varakkailla.

Jeesus oli kuitenkin Hengessä jo muualla. 1. Pietarin kirjeen mukaan hän oli mm. tuonelassa saarnaamassa vankeudessa oleville hengille (1. Piet. 3:19, 4:6).

Jeesus elää!

Kolmantena päivänä Jeesuksen hautaamisesta tapahtui ihme. Jeesus nousi kuolleista. Hänen henkensä palasi kalliohaudassa lepäävään ruumiiseen ja ruumis tuli jälleen eläväksi. Ruumis myös kirkastettiin samalla ylösnousemusruumiiksi. Hautaan jäivät vain käärinliinat ja kasvoja peittänyt hikiliina (Joh.20:6-7). Ylös noustuaan Jeesus näyttäytyi muutamia kertoja opetuslapsille ja muille seuraajilleen ennen taivaaseen astumistaan. Hän antoi lähetyskäskyn ja palaa vielä takaisin ottamaan vallan myös maan päällä yhdessä pyhiensä kanssa. Tähän me uskomme ja tässä on meidän toivomme.

Jeesuksen tuominneet ylipapit eivät kuitenkaan häneen uskoneet. He lahjoivat roomalaisia sotilaita levittämään tarinaa, jonka mukaan Jeesuksen opetuslapset olisivat varastaneet ruumiin (Matt.28:11-15). Tällaisia tarinoita tämä maailma uskoo. Mutta vielä tulee aika, jolloin Israelistakin pelastuu jäännös. ”Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet.” (Sak. 12:10)

Muistetaan Israelin kansaa rukouksin. Heidän kauttaan meistäkin on tullut pelastuksen perillisiä.

Siunattua kevättä!