Tekikö Jumala virheen?

Pertti Pitkänen



Tekikö Jumala virheen luodessaan ihmisen?
Tekikö hän huonon suunnitelman siitä, minkälainen ihmisestä tuli?

Näin voisi ajatella, kun katsoo ja ajattele sitä pahuutta, mikä maailmassa vallitsee ihmisten tekojen kautta: sotaa, terroritekoja, kurjuutta ja nälkää. Samaan aikaan toisilla on kaikkea yltäkylläisyyttä, mistä pidetään kiinni kynsin, hampain eikä jaeta apua tarvitseville. Sama tulee mieleen kun, tutkii ihmiskunnan historiaa, myös Raamatun historiaa, vaikka Israelin kansan vaiheista.

Seuraavista raamatunkohdista saa vaikutelman, että Jumalakin koki tehneensä virheen luodessaan ihmisen:

1. Moos. 6:5-6 ”Mutta Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen ajatuksensa olivat kaiken
aikaa ainoastaan pahat. Silloin Herra katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hänen sydämensä tuli murheelliseksi.”

2. Moos. 32:9-10 ”Herra sanoi vielä Moosekselle: ”Minä olen katsellut tätä kansaa ja nähnyt, että se on niskurikansa. Ja nyt, jätä minut rauhaan! Vihani on syttynyt heitä vastaan, ja
minä teen heistä lopun. Sinusta minä teen suuren kansan.”

Alussa Jumala kuitenkin totesi luomistyöstään seuraavaa.

1. Moos. 1:26-31 ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme,
kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja ja koko maata sekä kaikkia maan päällä liikkuvia isoja ja pieniä eläimiä”. Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. … Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt, ja näki, että se oli erittäin hyvää.”

Jumalan luomistyö kaikkinensa on siis erittäin hyvää; me ihmiset mukaan luettuina. Me olemme monella tavalla Jumalan
kaltaisia. Yksi ominaisuus on tietyssä mielessä kriittinen: nimittäin oma vapaa tahto. Jumala on antanut meille vapauden ja vastuun omassa elämässämme. Jumala on asettanut eteemme elämän tien ja kuoleman tien. (5. Moos. 30:15; lue myös koko luku).

Jumala luodessaan ihmisen omaksi kuvakseen tahtoi saada ihmisen kanssa rakkaussuhteen. Hän haluaa rakastaa ihmistä ja samalla kokea vastarakkautta ja Hän odottaa, että ihminen kunnioittaa häntä. Jumala ei halunnut ihmisestä robottia tai lelua, minkä kanssa leikkiä, kuten legoukkelit tai barbinuket.

Aatami ja Eeva paratiisissa tekivät väärän valinnan, ja heidän tottelemattomuutensa kautta synti tuli maailmaan. Kuitenkin Jumalalla oli valmiina pelastussuunnitelma: Hän lähetti Poikansa maailmaan kuolemaan meidän syntisten edestä. Jeesus Kristus kuolemallaan sovitti synnin ja voitti kuoleman. Jumalan viha sammui ja me saimme uskon kautta Jeesukseen tulevaisuuden ja toivon iankaikkisesta elämästä.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa meitä olemaan uskossamme rohkeita ja kestäväisiä sekä varoittaa meitä tahallisesta synnistä ja tiivistää varoituksen sanat jakeessa 31: ”Kauhistuttavaa on langeta elävän Jumalan käsiin” (10:19-39). Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:16). Hän kuitenkin vihaa syntiä niin paljon, että hävitti muinaisen maailman vedenpaisumuksessa ja uhkasi hävittää Israelin kansan. Nooa sai kuitenkin armon Jumalan edessä, niin että koko ihmiskunta ei tuhoutunut. Mooses sai Jumalan leppymään rukouksellaan, niin että Israelin kansa ei tuhoutunut.

Pyytäisin lopuksi lukemaan psalmin 103, missä Daavid ylistää armollista Jumalaa: ”Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.”

Näihin armollisen Jumalan käsiin haluan jättää itseni ja sinut rakas lukija!