Näkymättömän maailman taisteluja

Voitto Mäkinen






Useimmat meistä ovat katsoneet jonkun elokuvaversion Tuntemattomasta sotilaasta. Monet ovat katsoneet kaikki kolme versiota. Kun sota on tullut asemasotavaiheeseen, on välillä vaikeaa uskoa, että sotaa on ylipäätään.

Jatkosodan asemasotavaiheessa sotilaat tekivät paljon puhdetöitä korsuissaan. Tuntemattomassa sotilaassa on hahmo nimeltä Hauhia. Tämä on nuori ja kokematon täydennysmies. Hauhia saa vartiotehtävän. Antti Rokka varoittaa Hauhiaa nostamasta päätä juoksuhaudan reunan yli. Hauhiasta kaikki vaikuttaa niin rauhalliselta ja hänestä tuntuu siltä, että mitään vaaraa ei ole. Hän nostaa varoituksista huolimatta päänsä juoksuhaudan reunan yli. Heti tulee osuma ja nuori mies on menettänyt henkensä.

Hengellinen sotakin uskovan elämässä tuntuu usein epätodelliselta. Se on kuin tuo edellä mainittu asemasodan tilanne. Voi olla, että linnut laulavat ja aurinko paistaa. Eihän silloin voi olla sotaa. Seurakuntayhteydestä poisjääminen tai sen vähentäminenkin etäännyttää meitä salakavalasti Jumalasta. Uskonelämä ei toimikaan yksinäisyydessä, kun Jumala on tarkoittanut sen toimimaan läheisessä yhteydessä Kristuksen ruumiiseen. Rukouselämän ja Raamatun lukemisen pois jättäminen alkaa vähitellen näivettämään hengellistä elämää. Kaikki tämä tapahtuu salakavalasti. Lopulta uskova löytää itsensä tilanteesta, jossa muut asiat ovat tärkeämpiä kuin Jeesus.

Susi käyttää metsästämisessä hyväkseen koko laumaa. Jos yksinäinen peura jää susilauman armoille, on varmaa, että se kuolee. Jos peurat ovat laumassa, niin susien on vaikeampi käydä niiden kimppuun. Urospeuroilla on sarvet, joilla voidaan puolustautua susia vastaan.

Tuo yksinäinen peura kuvastaa yksinjäänyttä uskovaa. Hän voi olla monenlaisten psyykkisten ja emotionaalisten taistelujen keskellä. Paholainen tietää meidän heikkoutemme ja käyttää niitä hyväksi. Sisäiset haavat, loukkaukset ja pettymykset ovat vihollisen parhaimpia tartuntapisteitä.

Hengellisessä sodassa on tärkeää, että pidämme toisistamme huolta. On tärkeää myös ymmärtää, missä on sota ja missä ei. Pimeyden voimia ei pidä ylikorostaa, mutta ei myöskään unohtaa.

Suomen sodissa oli yksi erityinen piirre. Suomalaiset sotilaat kantoivat haavoittuneet suojiin aina, kun se vaan oli mahdollista. Meidänkin keskellämme on haavoittuneita, jotka pitää kantaa rakkaudellisen hoidon piiriin. Tässä Pyhä Henki auttaa meitä. Tukemalla lähimmäistä oikein ja oikeassa paikassa voimme joskus jopa vaikuttaa hänen iankaikkisuuskohtaloonsa.