In Memoriam
Vilho Mäkelä
29.7.1934 – 24.7.2019

Vilho Mäkelä syntyi ja varttui Kullaalla Satakunnassa. Elämä tuossa nykyään Ulvilan kaupunkiin kuuluvassa maalaispitäjässä oli karua ja ankaraa 1930- ja 40-lukujen Suomessa. Vilhon ollessa 13-vuotias hänen kotonaan järjestettiin helluntailaisten herätyskokous. Tuossa kokouksessa hän sai ottaa Jeesuksen elämäänsä henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ja Herrakseen. Tämä rakastavan Jumalan kohtaaminen oli ratkaiseva ja mullistava kokemus nuoren Vilhon myöhemmän elämän kannalta. Jo 14-vuotiaana hän koki Jumalan kutsun niin voimakkaana, että halusi lähteä vanhempien saarnaajien matkaan evankeliumia julistamaan. Helluntaisaarnaajan työstä tuli sitä kautta hänen Teini-ikäisenä saarnaajana Vilho kierteli Porin ympäristössä ja Jämijärvellä. Satakunnassa oli suurta herätystä noihin aikoihin 1940-50 -lukujen taitteessa. 17-vuotiaana Vilho piti toisen saarnaajan kanssa herätyskokouksen Honkajoella. Kokouksessa oli läsnä ja tuli uskoon muuan 10 kuukautta Vilhoa nuorempi honkajokinen tyttö nimeltä Ritva. Nuorten välille kehkeytyi kirjeenvaihtoa. Vilho oli nuorisotyössä Nokialla ja koki Jumalan puhuvan, että Ritva olisi sinulle hyvä puoliso. Niinpä Vilho kosi Ritvaa ja he avioituivat 18-vuotiaina 19

Nuorten ensimmäinen yhteinen koti oli matkustajakodin vaatimaton huone Honkajoella. Mutta nuorelle rakastuneelle parille se oli enemmän kuin riittävästi. 1954 Vilho astui puolustusvoimiin 13 kk:n mittaiseen aseettomaan palvelukseen. Hänet koulutettiin kirjuriksi, mikä oli Vilholle mieluinen tehtävä. Armeija-aikana syntyi Mäkelöille ensimmäinen lapsi, Merja. Tuolloin Vilho sai viikon mittaisen loman armeijasta. Ritvalle oli suuri ja mieluinen yllätys, kun Vilho ilmaantui lomaunivormussaan suuren ruusukimpun kanssa häntä ja vauvaa katsomaan sairaalan lapsivuodeosastolle. 1955 Mäkelöille syntyi toinen lapsi Tuija-Kaisa. 1960 perheeseen syntyi vielä poikalapsi, joka sai nimen Joel.

Mäkelät muuttivat Vilhon saarnaajantyön perässä taajaan. Honkajoelta matka jatkui Pomarkkuun, Honkakoskelle, Poriin, Hämeenkyröön ja edelleen Kankaanpäähän. Kankaanpäässä rakennettiin uusi rukoushuone, jonka rakennuttamisessa Vilho oli keskeisessä asemassa. Kankaanpään jälkeen Mäkelät muuttivat Lahteen, jossa he asuivat seuraavat kahdeksan vuotta. Lahteenkin rakennettiin uusi rukoushuone Vilhon toimintakauden aikana. Uuden rukoushuoneen rakentamista seurasi siunauksena merkittävä herätyksen aalto. Se oli Vilhon saarnaajauran kohokohta, hengellisesti menestyksekkäintä aikaa hänen urallaan. Lahden jälkeen tuli lyhyt vain vuoden kestänyt Espoon kausi. Sitä seurasi saarnaajakausi Vääksyssä, jossa Mäkelät viihtyivät ja rakensivat sinne ensimmäisen omakotitalonsa. Tämän jälkeen Vilho toimi yhdessä Hannu ja Laura Haukan kanssa Hattulassa kristillisen Hyvä Sanoma Radion palveluksessa. Vilho oli radioaseman toimitusjohtajana 1980-luvulla ja koko perhe muutti Hattulaan, jonne Mäkelät rakensivat toisen omakotitalonsa. Vielä seurasi muutto muutamaksi vuodeksi Kouvolaan, kunnes he palasivat jälleen Hattulaan, tällä kertaa pysyvästi.

Vilho toimi Hattulassa Raamattuopiston hallituksen puheenjohtajana. Hän työskenteli lisäksi paikallisen helluntaiseurakunnan, Hattulan Kotikirkon työntekijänä. 1990-luvun alkupuolella saneerattiin entisestä teollisuuskiinteistöstä uusi kirkkorakennus Hattulan Kotikirkolle. Se otettiin käyttöön 1996. Tässäkin hankkeessa Vilholla oli suuri osuus. Työtekijäkauden jälkeen Vilho toimi vielä 2000-luvulla Hattulan Kotikirkon vanhimmissa ja hallituksessa. 90-luvulla Vilho lähti mukaan kunnallispolitiikkaan. Hän pääsi varasijalle Hattulan valtuustoon silloisen SKL:n ehdokkaana. Vilho oli myös talousmies ja hänellä oli liikemiesvaistoa. Mäkelät hankkivat 90-luvun alussa grillivaunun, joka oli kesäisin sijoitettuna Mierolan satamaan Hattulassa. Asiakkaita riitti ja Vilho sekä Ritva tulivat 11 vuotta kestäneen grillitoiminnan kautta tutuiksi sekä monille paikallisille että kesäasukkaille. Liikevaihtoa oli, mutta evankeliumia ei pidetty grillinkään yhteydessä vakan alla.

Vilho Mäkelälle oli ominaista kyky ja uskallus ajatella ja linjata asiat itsenäisesti. Hän asettui vastustamaan farisealaisina pitämiään helluntailaiseen kulttuuriin kuuluvia ajattelutapoja. Vilho kirjoitti hengellisen työn ohessa viisi kirjaa, joista kaksi oli hengellisen pohjavireen omaavia romaaneja ja kolme opillisia teoksia. Erityisesti kirja Saat uskoa, saat elää herätti aikoinaan kiivastakin keskustelua helluntailiikkeessä puolesta ja vastaan. Vilhon kirjalliselle tuotannolle oli ominaista asettuminen tavallisen ihmisen puolelle hengellisesti ylpeää vallankäyttöä vastaan. Kuntoilu oli Vilholle rakas harrastus jo ainakin 1970-luvulta alkaen. Tässäkin hän oli oman tiensä kulkija – kuntoilua kun ei pidetty tuohon aikaan uskovaiselle sopivana. Kuntoilun harrastaminen oli kuitenkin viisautta. Vilhon kunto säilyi hyvänä kahdeksankymppiseksi saakka. Minä tunsin Vilhon ennen muuta vakaasti uskovana, mutta avarakatseisena ja avomielisenä ystävänä. Vierailin lukuisia kertoja Mäkelöiden kesämökillä Lavialla. Vilho oli aina erittäin vieraanvarainen isäntä. Söimme hyvin, saunoimme savusaunassa ja keskustelimme. Keskusteluissamme Vilho muisteli mielellään menneitä. Minä yritin kaapata helmiä hänen elämänkokemuksestaan ja viisaudestaan. Raamatusta keskustellessamme olimme kuitenkin aina samalla viivalla. Vilho ei asettunut yläpuolelleni. Laviassa kävin aikanaan myös uskovien kasteella ja minut kastoi – kukapa muu kuin ystäväni Vilho.

Viimeisinä vuosina Vilho alkoi sairastella. Hän joutui myös luopumaan Lavian kesäpaikasta. Tämä fyysinen riisuminen oli kuitenkin terveellistä hengellisesti. Ylpeys riisuttiin ja tilalle tuli nöyryyttä, ymmärrystä ja viisautta. Vilho korosti, että vain Jeesuksen veri riittää pelastukseen – eivät omat tekomme. Tapasin ystäväni viimeisen kerran kolme päivää ennen hänen kuolemaansa. Hänen ajatuksensa olivat morfiinista huolimatta kirkkaat. Ikään kuin hengellisenä perintönä hän lausui minulle nämä sanat: ”Minä en syytä ketään ja jos joku minua syyttää en voi sille mitään. Syyllisyyttä en jaksa kantaa.” Tässä on suuri viisaus – niin monet tuskamme ja ahdistuksemme johtuvat syyllisyydestä tai syyttämisestä. Ystäväni oli vapaa ja valmis, kun kyyti rajan yli tuli. Hän on nyt voittajana perillä Taivaassa, Herran rauhassa ja ilossa. Jälleennäkemistämme odottaen

Seppo Kortelainen